"Jo joutui armas aika Ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa, koristaa kukkanen."

Luoja suo aurinkonsa peistaa, ihan jokaiselle, kukkiensa kukkia jokaisen iloksi. Hän ei erottele meitä hyviin ja huonoihin ei menestyjiin ja heikommin pärjääviin kuten ihmiset tekevät. Tästä on jälleen saatu esimakua, kun vietettiin koulujen päättäjäisiä ja juhlittiin valmistuneita. Jokainen nuori on läheisilleen rakas ja ainutkertainen yksilö, toisella voi olla vain ne perityt taidot heikommat kuin toisella. Kaikilla ei ole yhtä suuri kunnian himo ja näyttämisen tarve, kuin jollain kaverilla. Voi olla monenlaisia elämän kohtaloitakin, että ei ole jaksanut paneutua opiskeluun sillain kuin joku  toinen. Mutta yhteiskunta on julma, sitä menestyjää palvotaan ja kannustetaan, annetaan stipendejä, joillekin useampia samassa tilaisuudessa taputusten kera.
Miltä tuntuu niistä vierellä olijoista, jotka ovat saman koulun käyneet ja onnellisesti sen  tentit läpäisseet.
Toivon heille kaikille voimia ponnistaa elämässä eteen päin, kaikki olette  yhtä arvokkaita ja tärkeitä. Se heikko ja huomaamaton voi olla sisukkaampi taistelija mailman myrskyävällä merellä, kuin se paapottu ja aina huomioitu kaveri. Niin mailma on kylmä ja tuulinen paikka, helpolla et mitään saa, mutta korkeimman johtoon luottaen ja hänen apuaan ja neuvojaan kysellen  voimme matkaa tehdä, Toivoen, että sen oikean kotirannan kerran saavutamme, silloin olemme kaikki saman arvoisia.