2082302.jpg

  TÄMÄ TAIVAS; TÄMÄ MAA.

  Tääll on pelloiksi kuokittu soita, Täällä korpia raivattu on.  Tätä kansaa ei vastukset voita, se on sitkeä  taipumaton. Aina uudestaan kyntää ja kylvää se maan, pistää pettua leipään jos tarvitaan. Kunnes kerran sen uurastus palkkansa saa, sadon kultaisen kantaa maa.

Tämä taivas, tämä maa, sillä arvoa on pysyvää.

Tämä taivas, tämä maa, sukupolvelta toiselle jää.

  Talvet pitkät on ankarat täällä, pellot peittelee hanki ja jää. Töitä tehtävä on joka säällä, vaikka kylmääkin ois, pimeää.  Kevään tullen, kun aurinko yön alistaa, Silloin versovat ruohot ja kukkii maa. Silloin pohjolan valkeat yöt lumoaa, valon voimia ihminen saa.

 Tämä taivas, tämä maa....

  Synnyinlahjaksi saatu on voimaa, josta  muualla puutetta on. Joka suomea köyhäksi soimaa, sisu sille on tuntematon. Vaikka taipuisi, taitu ei kuitenkaan, katajaista se on ja se kestää vaan.  Kiven harmajan kautta se tien puhkaisee, ajat vaikeatkin hallitsee.

  TÄMÄ TAIVAS, TÄMÄ MAA, SILLÄ ARVOA ON PYSYVÄÄ, 

TÄMÄ TAIVAS; TÄMÄ MAA, SUKUPOLVELTA TOISELLE JÄÄ.