olavi 025.JPG

Lauantaina vietimme veljeni syntymäpäivää, päivä tosin oli kahdeksas päivä, juhlittiin vähän jälkikäteen.  Yksinäinen, vanhapoika veli, ei kovin ollut innostunut juhlien laitosta, mutta me suvun naiset hänet ympäri puhuttiin ja leivottiin ja laitettiin kylätalolle pienet juhlat. Vain sukua ja muutama muu ystävä oli paikalla. Kovasti hän yllättyi muistamisista, kukista ja lahjoista, tuumasi tuossa eilen illalla, että jos hän elää vielä kymmenenvuoden kuluttua, niin saatte te laittaa sittenkin juhlat.

Eihän me tiedetä, kuka meistä silloin on elossa ja kuka laittaa ja mitä. Ikä tekee tehtävänsä meidän jokaisen kohdalla ja kyllähän hänkin sen tietää,  70v. on jo korkea ikä hänellekkin ja kun meitä osa on jo yli siitä. Nuorin veli täyttää syksyllä 60v. Kaksi on ja sisaruksistamme maisen matkansa päättäneet, näin kukin vuorollaan siirrytään ajasta ikuisuuteen.

 Oli ja meni se viikonloppu, jolloin oisin mielelläni ollut Kauniaisissa, Kylväjän kesäpäivillä, vaan ei ollut nyt tilaisuutta sinne lähteä. Sain kuitenkin osallistua netin kautta. Lauantai aamuna piti olla lähetys,  Jukka Norvannon raamattuluento , mutta nettiradio yhteys ei toiminut silloin. Mutta ilokseni sain sen kuunnella  Kylväjän linkin kautta. Luennon aiheenahan oli, " Siitä juhlasta joka ei lopu koskaan." Siinä oli selvää raamatun sanaa, opetusta jota saisi useampi tämänkin ajan ihminen kuunnella ja ottaa neuvosta vaarin.

Tie on hän, totuus, elämä ja valkeus ja sana.

Neuvosta rakkaan isänsä  On sieluin kaitsijana.

Siis, sieluni, luo katseesi Kristukseen Herrahasi,

ei mikään saa, sua hukuttaa, kun hän on turvanasi.

 

Voi, kuinka kauas eksyykään, se sielu Jumalasta,

Ken tyydytystä etsimään, käy tästä maailmasta.

Ei sammumaan hän  janoaan, saa synnin hettehestä

Se sammuu vaan, jos janoissaan, juo Herran lähtehestä.