Näin ainakin vanhan kansan sanonnan mukaan.  Eikös se ole niin, että Heikinpäivänä piti olla karjan rehut kahtia ja toinen, että karhu kääntää kylkeä silloin.  Liekö ne viisaat seuranneet kameroineen pitääkö tuo kyljenkääntö päivä paikkansa.  Ainakin karjan ruokkimisen suhteen tuli keväällä ongelmia, ellei suunnilleen edes ollut rehuista puolet jäljellä.

Keväitä on ollut monenlaisia, aikaisia ja myöhäisiä. "Ennen vanhaan" kun joka talossa ja torpassa oli se omatarve karja ja vähän ylimääräistäkin, ei ollut kellään niitä ylijäämä varastoja, kuten tämän päivän Suomessa on. Jokainen tarvitsi ne vähäiset rehunsa itse, mitä pieniltä peltoaloilta sai kerättyä. Monelta loppui keväällä eväät eläimiltä, joutui kyseleen, jos jollakin isännällä ois vähän ylimääräistä.

 Ei silloin katsottu eikä kyselty pöliseekö  ne heinät oltiin kiitollisia jos jotain sai, milloin mitäkin lavonpohjaa pengottiin, että sai karjan hengissä kesään. Kymmenien kilometrienkin takaa hevosella haettiin heiniä, naapuri pitäjistä saakka. Se hevosen heinähäkki ei iso ollut, verrattuna nykyisiin kuljetuksiin ja se oli taito sekin , että osata pakata se häkki mahdollisimman täyteen. Taitoa ja voimaa se sitten kysyi se purkaminenkin.

 Kevään korvalla, kun pajut alkoivat lehteä palmujen lisäksi kasvattaan oli jokapäiväinen työ käydä riipimässä palmuja lehmien appeen joukkoon, ne olivat herkkua eläimille. Oli pyhä tai arki, ei auttanut nurista, koppa käteen ja pellon ojista pajuja riipiin, no sormet olivat sitten sen näköiset, ei ollut näppylähanskoja  eikä muitakaan suojia, vaan eipä osattu kaivatakaan.

 Kevättä kohti mennään kovaa vautia, en tiedä onko tässä jutussa järkee, mutta tallennan se kuitenkin.