Matkamiehen mieli palaa kauas kotiin rakkaaseen. Sielunikin päästä halaa, määränpäähän taivaaseen. Kaipaan isänmaahan, minne Jeesus kulki edellä. Kerran pääsen rauhaan sinne näistä kuolon siteistä.

Kuinka yössä rientää aika, milloin lähtökello lyö ? Riemu valtaa mielen vaikka, vielä hetken jatkuu yö. Joudu, ylkä taivaallinen, nouda häihin Karitsan seurakunta uskollinen, ikävöivä morsian.

 Itsessäni olen kyllä kurja , köyhä syntinen, Mutta Yljän puku yllä olen lumivalkoinen. Olen puhdas, kaunis lilja Mestarini tarhassa, olen taivaan kypsä vilja armostansa suuresta.

 Taivaan riemu sydämeni täällä niin jo vallatkoon, etten uuvu matkalleni enkä joudu turmioon, Taivaassa ei myrsky pauhaa eikä synti turmele, täyttä autuutta ja rauhaa, siellä aina nautimme.

Sydämessä soi jo ääni taivaan kiitossävelten. Toivossa nyt nostan pääni, uutta maata tähyilen. Uutta virttä Karitsalle, siellä sitten veisataan, ylistystä Jumalalle väsymättä milloinkaan.

Tämä ihana virsi virsi veisattiin messussa tänään.