Jälleen tänään ovat ajatukset pyörineet menneessä, Vuoden 1991 helmikuun kolmennessa päivässä.  Näin kauan on aikaa vierinyt siitä, kun istuimme hiljaisina äidin sairasvuoteen vierellä, tietoisina siitä, että aikaa ei ole enää paljon jäljellä. Ja se aika äidin kohdalla päättyi, kun vuorokausi vaihtui neljänneksi päiväksi.

Paljon on sen jälkeen ehtinyt tapahtua hyvää jos huonoakin, niin perheiden kuin kansojen elämässä. Niin  vaihtelee ilot ja surut, mutta saamme luottaa siihen, että molemmat tulevat Taivaallisen isän kädestä. Onhan Raamatussa sanottu, että ei ykskään hiuksi putoa päästä taivaallisen isän tietämättä.  Hän on luvannut, että ei kenellekään anneta suurempaa kuormaa, kuin kantaa jaksaa.  Meidän on vain käsketty tehdä työtä ja syödä rauhassa leipämme. Nukkua murheetta yömme, ei se aina onnistu, mutta pyrkimys siihen että turvaa Jumalan lupauksiin luottaen ,että jokainen päivä pitää murheen itsestään, sillä emme voi murehtimisellamme lisätä ikäämme kyynäränkään vertaa.   "Siis luota Herrahasi ja heitä pelko pois, kun hän on puolellasi, ken vahingoittaa vois."