Miss’ on pilettisi? – Minne matkas? – Ah, minä matkustan taivaaseen. –
Vaan kuinka sinne sä tällä tiellä voit päästä, ystävä pienoinen? –
Kas, äiti vainaa niin usein lauloi, hän rautatiest’ lauloi Jeesuksen.

Tää rata taivaaseen eikö johda? Tät’ eikö kulkenut äitikin?
Juur’ kuollessansa hän lähti matkaan, kun kylmän kalpeena nähtihin.
Nyt tahdon äitini seuraan mennä ja Jeesuksen luo mä lähtisin.

– Sä mistä sait nämä ajatukset, oi sano, kultani pienoinen?
– Kas äiti lauleli Jeesuksesta, Hän että tie ompi taivaaseen;
Hän ristiinnaulita itsesns’ antoi ja kuoli autuudeks’ syntisten.

On kovin tyhjä nyt koti sitten, kun äitiarmasta kuule en.
Ei hänen jälkeensä ole ketään, ken mulle laulaisi hymyellen.
Kotona enää en jaksa olla, luo rakkaan aitini rientelen.

Nyt olen kääryini kanssa täällä, ah suokaa mennä mun taivaaseen.
”On juna taivahan vapaa aivan”, niin lauloi äitini riemuiten.
Te lauleletteko tytöllenne myös tiestä taivaan, ilosta sen?


Ja onhan teilläkin pieni tyttö? – On, hän on taivaassa kotonaan.
– Menikö sinne hän tällä tiellä, ma mitkä terveiset viedä saan?
Sanonko: isäsi taivaan tiellä näin kotiin käyvän luo Jumalan?

– Oi sano, rakkani, tyttösellein, isänsä täst’edes turmioon
ei tahdo astella synnin teitä, ei, sano niin, että hänkin on
jo tästä päivästä rautatiellä, mi viepi taivahan ilohon. –

Ja vaunussamme niin ihmeen läsnä nyt tuntui taivas kuin harvoin vaan.
Oi, siellä itku ja riemu kuului, Jumalaa kiitettiin polvillaan.
Ja Pyhä Henki iloitti monta, sai monta nukkuvaa valvomaan.

Tuo pieni matkaaja rauhaisasti penkille vaipui jo unihin.Ja Konduktööri se Hänen korjas Ol saanut tyttären takaisin Mut eipä kauan tää hälle jäänyt, hän jotkut päivät vain viipyikin.

Hän kohta taivahan rautatiellä, matkansa päähän sai kiiruhtaa. Nyt Lunastettujen kanssa laulain  Hän kiittää riemulla Karitsaa. Ken teistä tahtoo, tään tytön lailla, taivaaseen matkansa suunnistaa.

  Pyhäkoulu laulukirja    AXEL  KEIHÄNEN   (1862-1934)