Maria mummo.

sunnuntai, 24. helmikuu 2019

Näin se menee...

Ei se aina mene niinkuin luullaan ja odotetaan ja toivotaan. Ei auta toiveita liian korkeelle laittaa, pessimistihän ei pety. Minä en ole mikään urheiluhullu, osanotto riittää kunhan terveinä aina selviivät.

Siinä se nyt kuitenkin on päivä iltaan ehtinyt, tärkeimpiä kisoja katsoen ja normaaleita emännän hommia hoidellessa, syödä kun pitää sunnuntainakin. NO, voisi kyllä paastotakkin, päivän silloin tällöin. Hilaista on ollut, ei ole kulkijoita näkynyt, pappa on jälleen saanut "yskän" niin rykiminen kuuluu.

Kävin minä pienellä lenkillä potkurin kanssa, tuolla maantien lähellä kääntymässä. Olihan siellä liukasta, mennessä melkein tuuli vei ja tullessa puhalsi vastaan. Mutta ihan kiva ilma oli. Jospa sitä innostuisi vähän ulkoileen, kovin on vähälle jäänyt pakkaskauden aikana. Liikettä kyllä muorin hommissa tulee sisälläkin, eihän sitä liikaa saa meikäläinen rehkiäkkään tään sairauden vuoksi, sievästi ja rauhallisesti.

Helmikuukin lähenee loppuaan ja maaliskuu alkaa, näin se kesä lähestyy nopsaan.

Kommentit

Ladataan...

Blogi-arkisto
Sivut
Viimeisimmät artikkelit
Tapiontuvan vartija.
Tagipilvi
- Harrastukset.
- Höpinää.
- Isän päivä
- Joulu
- Kevättä
- Kierrätystä.
- Korit
- Koti
- Kudelmat.
- Kukat
- Lapset
- Lapsuus.
- Lauantai puuhaa
- Luonto
- Lähetys työ.
- Maanantai.
- Muistot.
- Reissussa
- Runoja.
- Sunnuntai.
- Suomen maata.
- Syksyinen päivä.
- Uskonto
- Uskonto.
- Yleinen
Vanhan äidin viimeinen yö.

   Vanha äiti iltakaudet, odottaapi lapsiaan,

   Jotka tuolla synnin teillä Kulkevat vain ainiaan.

   Vanha äiti muisteleepi,aikaa menneisyyttä vain.

   Jolloin lapset viatonna, Rintaa vasten painaa sai.

   Vanha äiti akkunasta synkkään yöhön tuijottaa.

   Tulevaksi ei ketään näy, Vaikka kuinka odottaa.

   Vanhan äidin murheet, tuskat, yhä raskaammaksi käy.

   Päiväkin jo valkeneepi, Tulevaks`ei ketään näy.

   Vanha äiti lasten puolest, rukoileepi ainiaan.

   Kääntymään synnin teiltä armonhelmaan Jumalan.

   Vanha äiti akkunasta, yhä ulos katsoo vain.

   Toivoo, että vielä kerran, saisi nähdä lapsiaan.

   Vanha äiti murhemielin, tuolihinsa nukahtaa.

   Päänsä alas painuneena kyynel silmist tipahtaa.

   Vanhan äidin sydän sykkii, Hartiatkin vapisee.

   Kuolon kellot hiljaa soivat, Kutsuu äidin taivaaseen.

   Siihen nukkui vanha äiti uneen iankaikkiseen.

   Lapset eivät vielä tienneet, äidin pois muuttaneen.

   Viimein lapset kotiin saapuu, Koti kylmä, kolkko vain.

   Saivat nähdä äidin armaan, lepäävän kuollessaan.

   Poissa on nyt kodin lämpö, Pois on äidin huolto vain.

   Lasten silmist kyynel vuotaa, kun muistelevat äitiään.

   OI, KUINKA MONI ÄITI

   MURHEEN MALJASTA JUODA SAA.

   SITTEN VASTA KYYNEL KUIVUU,

   KUN NURMEN ALLE LASKETAAN.

                                      Sandback.
Näin ne onnistuu, kunsain vinkin viisaammilta.
Enkeleitä.

      Sä tunnut niin tutulta mulle,

      oi enkeli armahin,

       Jos muistaisin missä ja milloin,

       Sun kasvojas katselin.

       Niin kehtoni äärellä ennen,

       sä herttaisa hymyilit.
Hetki pieni.

     Oi Herra suo mun levätä,

     sun luonas hetki pieni.

     On niinkuin ehtyis elämä,

     kuin vaipuis umpeen tieni.

     Niin tulen nyt oi Jumala,

      Kuin lapsi isän luokse.

     Ja tiedän et mua karkoita,

     mun syntieni vuoksi..

    Vaan isä sallit tulla mun,

     niin köyhänä kuin lienen,

    Ja lasket kätes siunatun,

    kuin päälle lapsen pienen.

    Sä anteeks suot ja lohdutat

     ja rohkeutta annat.

    Sä puhdistat ja parannat,

     tien haavat, nostat kannat.

     Niin hetken luonas polkuain,

     mä nousen uusin voimin.

     Oi kiitos siitä mitä sain,

     taas lähden työhön, toimiin.
Mummon oma pääsiäiskoristelu ja tyttären tekemiä asetelmia.
Laulu enkelistä



    Anna enkeli suojaksi mulle

    Silloin yksin en koskaan mä jää.

    Minä kannan ain kiitosta sulle,

    Jospa säilyisi onneni tää.

    Olen pieni ja hentoinen vielä,

    äidin helmahan käyn nukkumaan.

     Lasten ystävä ylhäällä siellä,

    minun kanssani käy kulkemaan.

    Vielä askel ei kauaksi kanna,

    lyhyt matkakin kesken se jää.

    Sinä ylhäältä voimaa ain anna,

    että, jatkuisi matkani tää.

    Ei oo onnea suurempaa toista,

    kodin suojassa olla kun saan.

   sinä onneni tähtönen loista,

     näinkö kaunis on taivas ja maa.

    Kunhan suureksi vartun mä kerran,

    toiset leikit on eessäni mun.

    Kunpa kulkisin ain tietä Herran,

    saisin omasi olla ain sun.

    Pinet käteni kun yhteen liitän,

    hyvä haltija luokseni käy.

    Tästä kauniista päivästä kiitän,

     illan varjoa missään ei näy.

    illan varjoa missään ei näy.
Pyyntö.

Isä, äiti nyt laulan mä teille, uuden elämän antajasta.

Joka vajonneen elämään nosti, ristin polulle turmiostaan.

Koti tietä mä tahtoisin käydä, teidän kanssanne kirkkauteen.

Isä, äiti te käyttehän sinne, iki rakkauden rannalle.

Syntiretkiäin teiltä mä pyysin, anteeks antakaa erheeni mun.

Nyt mä pyydän, oi käykää sille, koti tielle niin rakkaalle.

koti tietä mä tahtoisin käydä, teidän kanssanne kirkkauteen.

Isä,äiti te käyttehän sinne, iki rakkauden rannalle.

Aina iltaisin yhteen mä liitän, kädet rukoillen puolestanne.

Pyydän Herralta johdata heitä, helmiportille kauneimmalle.

Koti tietä mä tahtoisin käydä, teidän kanssanne kirkkauteen.

Isä, äiti te käyttehän sinne, iki rakkauden rannalle.
Suloinen varsa.

Koreja.
Ilta-auringon loiste