Sitä joutuu usein miettimään tämän nykyisen hengellisyyden keskellä, mutta Jumala ja Hänen sanansa on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Samat ohjeet ja kehoitukset ovat voimassa yhä, yhä on voimassa kehoitus parannukseen. 

Jumalasta kyllä puhutaan, Jumalan hyvyydestä ja rakkaudesta, armosta ja laupeudesta, mutta mihin on unohtunut  se toinen puoli asiasta.  Vanhassa virressä kysytään: Ken kiertää, oi  Herra sun tuomios voi, se läheltä tapaa ja kaukaa. Kun taivahan pasuuna pilvissä soi, Kuin kestänen silloin mä raukka. Mua syntistä armahda Herra."

Kuinka moni nykyajan uskovista tätä mielessään kyselee,  näyttää siltä kuin kaikki oisi niin hurskasta ja hyvää, orkesterit vain isonee seurapaikoilla ja uusia laulukirjoja rustataan ja vanhoja muutellaan mieleisiksi. Sanoma vesittyy niin ettei se liikuta kenenkään omaatuntoa, ei herätä hätää ja huolta sydämen tilasta.

Vielä on aina joitakin hyviä Raamattutunnin ja puheiden pitäjiä, joita on ilo kuunnella ja siksi voi lähteä kauaskin käymään. Musiikki vaan on usein pettymys, miksi virretkin pitää muuttaa ja soittaa "humpan " tahtiin kovan metelin saattelemana.

En ole koskaan tanssipaikoilla käynyt, mut sitä musiikkia joskus on joutunut kuuntelemaan ja olen joskus sanonut, että joissain vanhoissa iskelmissäkin on puhuttelevampia sanoja kuin uusissa hengellisissä lauluissa.

Jumala meille armossaan suokoon vielä sananjulistajia jotka ottavat Jumalan sanan ainoaksi ohjeekseen, uskoen itse siihen ja kehoittavat siihen kuulijoitaan.