Pistänpä tuohon ensin Pääsiäisenä ottamani tipukuvan.

 Tässäpä säleverhon raosta otettu kuva. Lasten leikkipuisto ei ollut oikein käyttökelpoinen, tulva pahimmillaan, mutta ei ollut tekemisen puute lapsilla, eikä nuorisollakaan. Olimme nimittäin Härmän kuntokeskuksessa viikon lopun ajan kylätoimikunnan järjestämällä, vuosittaisella virkistysretkellä.

Kuvassa olevan rakennuksen moni tunnistaa, se on Anssin Jussin areena, en tiedä mistä nimi tulee.  Tälläkertaa oli mukana iso joukko, lapsia ja nuoria ja hehän näistä reissuista nautti, kun saa vapaasti mennä mihin mieli tekee, tottakai pienimmät tarvii aina "vahdin" mukaansa, mutta kyllä siellä paljon isommat vahtii pienempiä, kovin huolehtivaisia nuoret ovat, kun ovat porukassa, oudoistakin tulee tuttuja ja ystäviä. Pojan tytärkin 4v, kävi tulomatkalla sanomassa, että hän on saanut uuden ystävän, Annin.

 Olimme linja-autolla, osa omilla autoilla, oli reilu 60- henkeä mukana ja tunnelmaa riitti paluumatkallekin.  Tosiaan ne lapset ovat väsymättömiä touhuajia, välillä vaihdetaan uimapuku päälle ja lähdetään uimaan, illalla laitetaan herätys päälle että herää ajoissa, sitten viestiä toiseen huoneeseen kaverille ja sitten menoksi.  Käydään kuntosalilla, biljardin peluussa, jossain välissä aamupalalla ja päivällisellä, (välillä tarvitaan huoneessakin välipalaa)  ja taas mennään. 

Perjantaina aina ajelemme, mihin milloinkin, lauantaina sitten on tapana käydä jossain lähiseudun keskustassa ostoksilla, niin nytkin.  Kävimme Kauhavalla, siellä kun on se naisia kiinnostava  käsityötarvike kauppa,  he joita ei langat kiinnostaneet kiersivät muita kauppoja.

Olin tosi yllättynyt, että ei todella omena putoa puusta kauas, kun äidit ja mummot ovat ahkeria käsityön taitajia, niin nämä kaverukset 10-12 vuotiaat tytöt olivat ostaneet, kuka puikot, kuka koukun ja mieleistään lankaa, kun päästiin majapaikan pihaan heillä oli aloitettuna työt. Yks teki isoäidin neliöitä, toinen sukkaa jne.

Illalla lähdin kävelylle ja katseleen mitä siellä muut tekee. Yllätyin todella, kun lukusalin pyöreänpöydän ympärillä istuu pulitusinaa tyttöä ja kutoo ja virkkaa, piti palata huoneeseen hakemaan kameraa, että sai ikuistettua tuon tilanteen.Kello oli jo siellä kymmenen seutuvilla. Lauantaina varasimme tunniksi keilahallin radatkin kun sitä kaipasivat.  Näin ne pysyy vanhatkin  menossa mukana, ja olen aina sanonut, ettei  mua itseä kylpylät sinänsä kiinnosta, ku ei sitä osaa uida, kun on kuivalla maalla kasvanut.  Vaan kun on aina ollut mukana lapsia ja lastenlapsia, niin on semmosena "emona" mukana.

 Tulomatkalla siinä eräs pappa tuumas, että sama kuka siinä käytävällä kulkee, niin aina kuuluu, että mummu, mummu. Sanoin että meitä mummujahan on tässä autossa monta, heilläkin oli kolme, pojan tytärtä huollettavana,  Ne ovat nuo papat vähän kateellisia, mistä se johtuu, että sitä isää ja pappaa ei niin paljon huudeta, tuokin mummo oli sanonut  siinä miehellee, että pitää teidänkin rueta kulkeen tuossa käytävällä, niin jos sieltä sitten kuuluis, pappa, pappa.  Leikki, leikkinä.  Onko se kuitenkin niin, että se on äiti se joka enempi hoitaa ja huolehtii, ja onko se sitten väärin jos se äiti ja mummo sana kuuluu useammin.

 Kyllähän tämänpäivän isät ovat erilailla lapsilleen läheisiä, johtuuko sitten siitä, että molemmilla vanhemmilla on työnsä ja molemmat samalla tavalla osallistuvat kotitöihin ja lasten hoitoon.  Ainahan on ollut isän tyttöjä ja äidin poikia, oma luonteensa ja mieltymyksensä on jokaisella, ja meidän täytyy ymmärtää ja hyväksyä. Huumorin kukka, se kaunein kukka ja sillä pääsee pitkälle ja sitä isossa porukassa riittää  ja jos on voimia vuoden kuluttua taas suunnataan jonnekin, minne kylän väki haluaa. Porukkaan tulijoita kyllä näyttää olevan, aina ei kaikki mahdu mukaa.