Mikä se on ja mitä sillä tekee, Rojua, rojua, Huutokaupan metsästäjiä, Matkalaukkujen metsästäjiä, Hauskoja kotivideoita joista hauskuus on kaukana.  Viikosta toiseen ja illasta toiseen näytetään samoja filmejä jatkuvasti.  No aktivistit on silläkin alalla jotka jaksaa niitä tuijottaa.

Aikoinaan, kun jokainen tunnollinen ihminen maksoi lupamaksut, oli uusiakin juttuja, nyt kun kaikilta peritään veromuodossa lupamaksut, niin ihmetyttää minne ne rahat menee. Työntekijöitä YLE:ltäkin vähennetään ja joka puolelta  ohjelmat vähenee. Oisihan siellä vielä  Akuuttia, Inhimillistä tekijää ja jotain muuta jota voisi katsoa. Olen vaan jo niin tottunut elämään omissa oloissani ja ajatuksissani, etten  koskaan yksin ollessani telekkua avaa ja papalla on omat katsottavansa joten joudan raapustaan tässä.

Sunnuntaiset Jumalanpalveluksetkin ovat menneet niin  nykymeiningin puoleen, ei niitäkään viitsi katsoo, eikä niitä usein edes tule. Kesän aikaanhan ne on jotain kolmenvartin messuja joissa keskustellaan mitä milloinkin. Pois joutaisi koko toosa.

Näin on iltaan ehtinyt tämäkin sunnuntai päivä. Tytär oli kahden lapsen lapsensa kanssa yökylässä ja sitten ollut hiljaisuus,     kun päivällä vaihtoivat kyläpaikkaa.  Systerille yritettiin iltakylään, vaan oli häippässyt jonnekkin.  Aamulla pitää suunnata  syömättä kokeisiin vuosikontrollia varten.

Turussakin on kait festarit saatu päätökseen ja autot ajelee kotisetujaan kohti,  sitä miettii, kumpi siinä osallistujilla on se tärkein, yhdessä olo suuressa joukossa valtavassa musiikki metelissä, vai Jumalan sana ja sen opetukset ja ohjeet. Onko sitä siellä kysyy vanha  mummo.