"Sun kätes Herra voimakkaan. Suo olla turva Suomenmaan.

Niin sodassa kuin rauhassa, Ja murheen, onnen aikana.

Sun armos täällä meille soi,Mi kallehinta olla vois,

Ja meille alla auringon, Tää synnyinseutu rakkain on."

Näin on jälleen vuosi eletty Jumalan armosta  ja saatu viettää Veteraanipäivää kauniissa kevät säässä. Kovin ovat veteraanien rivit harventuneet ja toisilla kunto heikentynyt, etteivät juhliin jaksa.

Kirkossa oltiin ensin ja sitten seppeleenlasku ja päiväjuhla ruokailuineen ja ohjelmineen. Mielelläni oisin jonkin kuvan ottanut  ja tänne laittanut, vaan ei sitä kehtaa, kun ei kukaan muukaan kuvaa. Tavallisella kameralla ei tahdo kaukaa kuvat onnistuakaan, kun meillä lippuvartio pitäisi kuvata päin aurinkoa. Olen joskus kuvannut, mutta heikolla menestyksellä.

Nyt ei vain saanut ajatuksiaan juhlatuulelle, kun mielessä vain pyöri muutamanpäivän takainen tapahtuma oman kylän kyläillassa. Aivan yllättäin päättyi yhden ystävän mainen matka. Siinä muuttui illan ohjelma tyystin, hiljaiseksi porukan veti. Vaan ei siinä auta ihmisvoima eikä ammattilaisten taito,  kun lähdön hetki on määrätty, niin se lähtö tulee.

Suuri puute ja aukko  tuli pienen kylän elämään hänen poismenonsa myötä. Rauha hänelle, tulemme aina muistamaan ja kaipaamaan.

" Oi, Herra, käy sä siunaamaan  Nää rannat rakkaan synnyinmaan.

Suo aina rauha suloinen Ja estä sota verinen.

Sä siunaa mielet vakaiset Ja hurskaat työt ja aikehet.

Lyö maahan maansa pettäjät Tuo, julki juonet ilkeät.

Sä turvaa maamme vapaus, Sen kansalle suo viisaus.

Suo armokaste maille sen, Ja sydämihin ihmisten,"