Kyllähän me kaikki olemme kahdenmaan kansalaisia, vaikka joskus tuntuu siltä, että hyvin harvat sitä tänäaikana todesta ottaa. Ei uskota Jumaalaan eikä ikuiseen elämään. Eletään täysillä vain tätä päivää.. Maailman menoissa, iloissa ja turhuudessa aikaa kuluttain. Yksi, kahdenmaan kansalainen, maallisessakin mielessä, joutui laskemaan matkasauvansa. jättämään kaiken maallisen taakseen ja matkustamaan sinne, missä ei enää ole vaihtoehtoja, ei valinnan varaa.
" Ihminen on kuin ruoho, ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu Kun tuuli käy hänen ylitseen, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne". Silloin ainoa tarpeellinen asia on se, onko lampussa öljyä, sitä kysyttiin viisailta-, ja tyhmiltä neitseiltä Onko meidän lampuissamme Pyhän hengen öljyä, että se syttyisi palamaan yljän tullessa.
" Ei meillä ole täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme."
Kommentit