Sitä tuli talsittua wanahanvoiman päivillä niin että kinttuja pakottaa.

On sitä tuota ryönää Suomen maasa yli oman tarpeen.

 Muutaman tunnin ku niitä pöytiä kiertää, niin ällöttään alakaa.

 Suunnilleen samat tavarat toistuu pöyvästä toiseen ja myyjät istuu tuppisuuna pöytänsä takana tai juttelee jonku tuttunsa kanssa. Tulee se tunne  ettei tuota viitsi häiritä. Laittasivat edes jonkilaiset  hinnat tavaroille jotta voisi alkaa tinkiin tai jotain. Ei viitsi joka kippua  kysellä, mikä tuon hinta on.

Helepompi on katella ja antaa tavarain olla. Ja se mulle sopii.