Niin, sain tuossa taas äitienpäivänä sitä, sun tätä. Ihania kukkia ja muuta mukavaa.

 Yhden tyttären perheeltä tuli taulu, jossa lukee, että mummolassa aina aikaa lapsille.

Samassa paketissa oli myös tuo avaimenperä. Siinä on kattila ja leikkuulauta, jonka päällä veitsi ja sipuli. Alla lukee Huippuihana kotiäiti. ( Hyvä jos näin koette)

 Toisella puolella on tekstiä;

 Onnellinen

siivoava, kokkaava,

pyykkäävä.

Ylityöllistetty ja alipalkattu

Kotiäiti.

 On siinä vielä pölyimurin ja muiden siivousvälineiden kuvia.   Tätähän se äidin elämä on ollut ja on edelleen. Tosin tämän ajan isät jo aika lailla on mukana kaikissa kotitöissä.  Johtuen siitäkin, että molemmat käyvät töissä  kodin ulkopuolella.

Toista meillä vanhemmanpolven ihmisillä, oli miesten työt ja naisten työt.  Ja sen naisen piti revetä vähän joka paikkaan. Mutta ei siinä mitään.

Kun terveys kesti, lapset kasvoivat ja lehmät lypsi.

"Aika, aikaa kutakin, sanoi pässi, kun päätä leikattiin."

Vähän raju on tuokin vanha sanonta, mutta näinhän se on, Ikä tuo jo omat huolensa ja vaivansa, joiden kanssa pitäisi oppia elämään, ressaamatta liikaa itseään. 

"Emme voi murehtimisellamme lisätä ikäämme kyynäränkään vertaa."

Koettakaamme elää tätä päivää ja nauttia kaikesta siitä hyvästä mitä olemme Luojalta lahjaksi saaneet. 

"Sillä kaikkinainen lahja ja hyvä anti, tulee ylhäältä, valkeuden isältä."