Eilen tuli Facen kautta tieto, että yksi uskollinen Herran palvelija, Viimeinen lähetystyön tekijä joka on ollut mannerkiinassa lähettinä. Viimeiseen asti hänen sydämensä sykki lähetykselle, en tosin tiedä tarkemmin millainen on kunto ollut tuon kuvan oton jälkeen. Tämä kuva on otettu lähetysjuhlilla Haminassa 2012. kesäkuun alussa, hänellä oli niinä päivnä satavuotis syntymäpäivä. Kuva ei tosin ole hääppöinen, kun kaukaa pienellä kameralla otettu.
Tuossa Haminan keskustassa on lähekkäin useampi kirkko, joissa kaikissa oli messu yhtä aikaa, mutta se kirkoista, jossa Päivö Parviainen oli saarnan pidossa, veti kansaa puoleensa kuin mangneetti.
Kirkko oli niin täysi kuin yksikään vielä seisomaan sopi ja osa ulkona. Lepotuolissa istuen vanhus piti puheensa, puhumista riitti, ehkä ei ajantaju oikein toiminut vaan joutuivat sitten menemään rinnalle ja sievästi kuiskaamaan, että oisi aika lopettaa. Messu kesti kaikkineen kolme tuntia, tuntui jo siltä että kansa kiertää rengasta, sillä niin paljo väkeä ehtoolliselle virtasi. Hieno tilaisuus ja uusi tuttavuus tuo alue missä juhlaa vietettiin.
Päivöön olin tutustunut jo aiemmin Uudenheräyksen kesäseuroissa. Terävä- ja suorasanainen mies.
Myrskyt maailman Kerran unhotan Jeesustani katsellessa,
Helmiporttien Maahan riemujen Mulle myöskin auetessa,
Haavoihinsa pyhiin nukuttuani Saan mä voitonkruunun herätessäni.
Myrskyt maailman Kerran unhotan Jeesustani katsellessa.
kirjasta; Sininen laulukirja.
Kommentit