Kesäinen viikon mittainen reissu tuli onnellisesti tehtyä, vanha automme pelasi hyvin ja kuskin voimat ja into riitti ajella paikasta toiseen kuten monena edellisenäkin kesänä. Onhan se luonto nyt kauneimmillaan, tienvarret kukkii ja metsät kukoistaa, leirintä alueet ovat siistejä ja hyvin hoidettuja. Mutta yksi mutta, meille tasaisten lakeuksien asukkaille on ne mutkaiset ja mäkiset tiet, kun ei aina tiedä minne päin se kaartuu. Kuskikun haluaa ajella pieniä teitä, että näkee maisemia ja asutusta enemmän kuin valtateiden varsilla.
Monta kirkonkylää ja kaupunkia tuli ohitettua ja monessa myös myös hetki katseltuakin. Helsingissäkin yksi yö oltiin tyttären perheen luona. Iisveden Rantapaviljongissa ensimmäinen yö jne.
Päämääränä meillä oli nuo Lähetyksen kesäpäivät Keravalla, siellä vietimme Sompion koululla tuon viikonlopun asuen koulun pihassa autossamme. Ilmat eivät olleet mitenkään kesäiset, sadetta ja koleaa.
Sunnuntaina kun siitä läksimme. niin ajelimme pohjoista kohti mutkitellen pieniä teitä ja tutkin siinä leirintäopasta, missä oisi yöpaikka. No, tehtiin taas yksi oivallus ja kun oli tienvarrella viitta Helvetin kolu käännyttiin sinne. Totesin kyllä, että tie oli ihan tuohon nimeen verrattavassa kunnossa vaan rauhallinen yöpymispaikka oli, kun erämaan keskellä ei ketään muita ollut ja vielä paikka ilmainen.
Kommentit