Onneksi, räystäät ja katotkin ovat toistaiseksi kestäneet, mutta tiedähäntä kun paino lisääntyy. Vanha sanonta on, että jos ei maalis maata näytä, niin ei huhtikaan humahda. Joten ei ole pelkoa hiihtokelien loppumisesta, ainakaan meidän korkeudella.

 Lunta riittää ja pakkasöitäkin on lupailtu. Tulvistakin puhutaan ja ehkä pelätäänkin, mutta tulevat sääthän sen näyttää tuleeko sateita vai viekö lumet tuuli ja auringon paiste.

 Tässäpä nämä värikkäämmät korikuvat.

 Tässä pinet korit Helsinkiin, Lähetysseuran talolle, en tiedä mihin tarkoitukseen tulevat, täytynee käydä katsomassa seuraavalla reissulla.  Aurinko paistaa niin kauniisti, että ihan rupee kaiholla kesää ajattelemaan, että päästäis asuntoauton kanssa liikkeelle.

 Viikko ennen Juhannusta on Sanan Suvipäivät Lappeenrannassa ja samana viikonloppuna  Kylväjän kesäpäivät  Kauniaisissa. Pitääkö vetää "pitkäätikkua" että kumpaan menee. Viikkoa aikaisemmin ois Varkaudessa Lähetysjuhlat.  Kaikki on kuitenkin kiinni terveydestä ja muista eteen tulevista asioista, siltipä minä en huolehdi enkä suuria suunnittele, aika näyttää. Kaikki on korkeemmas kädes, mutta toivossa on hyvä elää.

 Nyt muuten on köyhälläkin paljon timantteja, kun katsoo tuonne hangelle.