Näin on saavuttu sunnuntain iltaan, Joulu tuli, oli ,ja meni "muistojen suurten " joukkoon. Vuosi alkaa olla lopussa, kuinka sen itse kukin vietimme, mitä siitä jää kunkin mieleen muistoksi Uuteen vuoteen.  Varmasti jokaisen matkalle on osunut, niin hyviä kuin huonojakin päiviä, mutta eihän hyvätkään päivät tuntuisi hyviltä, ellei olisi niitä huonompiakin seassa.   Mutta eräässä laulussa lauletaan, että "kaikista päivistä Jeesusta kiitän."

 Kuinka paljon meillä on syytä kiittää tästäkin kuluneesta vuodesta, tästäkin Joulun ajasta.  Oli ruokaa ja juomaa yllin kyllin, ei kenenkään tarvinnut nälkäisenä juhlaa viettää. Ei näkynyt laman vaikutukset myöskään lahjojen määrässä. kun koko perheemme oli koolla. ( tosin he suurin osa vietti aaton omassa kodissaan) 

 Joulupäivänä meitä oli koolla 53 henkeä, nuorimmat neljännen  polven edustajat olivat  yhden kuukauden ikäinen Fanni Katariina ja  kuuden kuukauden ikäinen Nelly Ilona.  Meitä sitten siitä seitenkymppiseen asti.  Onhan siinä vilinää ja vilskettä, sitä elämisen meininkiä, kun serkusten lauma pääsee yhteen touhuamaan. Pi eni valkoinen Kärppäkin kävi jouluruokailussa, saimme sitä ihastella, kun se puun oksassa olevassa talikimpaleessa roikkuen syödä nakersi, kait silläkin oli nälkä, kun oli kova pakkanen.   

  Syönnit syötiin, joululaulut laulettiin, lahjat jaettiin, sitten jatkui iltapäivä, juttelun ja kahvittelun merkeissä. Tapanin päivänä kävi jonkin verran vieraita, itse emme käyneet missään, kotona on oltu tämäkin päivä ja levähdelty. Tarkoitus oli kyllä tänään käydä jossain, kun kahdestaan ollaan, mutta, mutta. Yön aika oli vähän rauhaton, olo ei ollut oikein pirtee, joten ei sitten kyläilty.