LEPOPAIKKA. (Ensio Porio)
On lepo paikka mulla veressä Kristuksen.
Saan kaltaisekseen tulla, kun katoaa pois synnin maa:
on autuus ikuinen.
On ristin lepopaikka, kun helteinen on tie.
Voin kestää, voittaa, vaikka oon heikko vain,
kun Voimakkain mua nostaa, kantaa, vie.
On lepopaikka kerran niin kaunis, uskon sen ja toivon:
luona Herran mä taivaassa oon kotona-
Käyn siitä kiittäen.
MILLOIN VÄISTYY VARJOT ?
(M-T.T.)
Milloin väistyy varjot, taivas aukeaa, milloin kysymyksiin
vastauksen saa ahdistettu sielu ?
Milloin rauhaan vaihtuu myrskyt mailman
milloin, milloin nähdä kasvot Jumalan isoovaiset saavat.
Jeesus, rauhan maahan kaipaan luoksesi.
Päivän helle paahtaa, kätke varjoosi ahdistettu sielu.
Tahdon hiljaa olla luona ristisi, kunnes kruunuun vaihtuu
oma ristini kirkkaudessa Herran.
Kommentit