Näin se on tämäkin armonpäivä iltaan kallistumassa, pyykit kuivuivat ulkona monen päivän odotuksen jälkeen, taitaa taas kuivatus siirtyä sisätiloihin. Trampoliinikin kuivui niin hyvin, että purin sen ja vein säilöön odottaan uutta kevättä ja kesää, uutta intoa pomppijoilta, kun ovat pitkän, pimeän talven olleet ilman.  Punajuuret on keitetty ja purkitettu, niitä tulikin runsaasti.Kurkkuja varmaan täytyy vielä säilöö, meinasin jo etten enää osta Etikkaa ja säilötettä, mutta , mutta. Onpahan antaa purkkia muillekin, siis niille jotka "tykkäävät."

 Lokakuu pian alkaa ja nuoret suunnittelevat jo syysloma reissujaan, kaikilla ei siihenkään ole mahdollisuutta, vaan täytyy tyytyä kotoisiin tantereisiin. Nythän tuota vielä pystyisi käymään asuntoautollakin jossain mutkan, kun ei vielään talo jäädy, taitaa ruska olla jo ohi pohjoisessa.

Katsellaan ja odotetaan uutta kesää ja sen iloja ja suruja. Koskaanhan emme tiedä kuka sen näkee ja millaisena se kellekin tulee. Mutta Jumalan armoon ja hyvyyteen turvaten, voimme luottavaisin mielin sitä odottaa.