Olipa orja, neekeri, mi Herraa rakasti. Ja seurusteli Jumalansa kanssa alati.

Hän köyhä, rikas kuitenkin, vapaa myös orjana.Sill onhan "Pojan vapahtama vapaa todella.

Kuin aartehen ois löynnyt hän ol vapaa, iloinen. Varsinkin Isää Jumalaa rakasti, rukoillen.

Ei voinut hiljaa huokaella, ääneen huusi hän. Vaan ilkeää se ääni oli kuulla isännän.

"Mun täytyy myydä orja tuo,"- ja päätös täytettiin. Siis vietiin laivassa hän poies maihin kaukaisiin, 

Ja markkinoilla murheissaan hän raukka istuvi.  Kun muukalainen tulee kysyy  "Kuink on laitasi?"

Voi, herra, minä myydään, massan käskyn rikoin mä. Kun rukoelin Jumalaani suurel äänellä.

Näin puhuttaissa saapui siihen omitajakin, "Täss oisko vikaa miehessä? Mä tietää tahtoisin"

Näin kysyi muukalainen, vaan ei vikaa kuulunut Orjalla muuta, kuin hän itse oli ilmaissut :

Hän mies on reipas, ripeä; vaan vika se on tää, Hän ääneen rukoilee ja sit en kestä enempää."

"Mä ostan sinut perheines",niin vieras saneli."Saat rukoella äänehen,jos mieli myöhäänki,

Ja rukoelehan mun ja kaiken perheen puolesta."Siit orja Herraa kiittämään säteillen onnesta.

Jo kieri vuosi, Omistaja tuli entinen Ja tarjoeli orjasta nyt hinnan melkoisen.

"Kun mies tää muutti talostani, onni pakeni. Yritin suurta eli pientä, kävi huonosti."

"En sitä miestä myy, en myy, en hintaan mihinkään, Ah, hänpä ohjannut on minut  uuteen elämään.

On vaimonikin Herran laps. Mä kiitän Jumalaa, Kun rukoilevan miehen mulle tahtoi johdattaa."

Sai kuulla kultasanat orja. Oi kuinka riemuitsi! Hän vanhaan isäntään loi silmän, sanoi rakkaasti.: Kun puolest uuden massan rukoilen, niin teidänkin. Me että kerran taivahassa yhteen tultaisiin."

 

Massa, tarkoittaa isäntää.