Nyt, kun  artistit kiertävät joululaulujen merkeissä ympäri maata, kirkot täyttyy kuulijoista kalliista pääsylipuista huolimatta. Kuka sitten kuuntelee sanoja, kuka nauttii soiton ja laulun sekoituksesta tarkemmin ajattelematta sisältöä. Laulujen sanat on muuteltu ja samalla sanoma monin osin muuttunut, mutta sitä ei ajatella. Esimerkiksi tuo otsikkona oleva laulu, jota Samuli kiertueillaan on laulanut, on pahoin kärsinyt uudistuksen myötä. Virret ovat olleet nöyriä rukouksia ja pyyntöjä, toiveita, että Herra johtais, nyt niissä on monissa sellaiset sanamuodot, että minä käyn, minä teen. 

Siionin matkalaulu 217. 

Sua kohti, Herrani, Sua kohti ain, Mua joskin ahdistaa Luokses risti vain, Kuitenkin laulunain Soitäällä kulkeissain: Sua kohti ,Herrani,sua kohti ain !

 

Kun päivä kätköhön Pois pilviin käy, Yö synkkä yllättää, Tietä kun ei näy, Niin nostan kaivaten Taivaalle katsehen, Sua kohti, Herrani, Sua kohti ain!

Tie taivaan nähdä suo, Luokses mi vie, Jos täällä synkeys Kuinkin suuri lie! Oi, ollos lohtunain, Suojaasi kätke ain, Sua kohti, Herrani,  Sua kohti ain.!

Kun taival päättynyt On viimeinen, Kun sielu taivaaseen Liitää riemuiten, Ei tuskat yltää voi, Kirkkaana laulu soi, Sua kohti, Herrani, Sua kohti ain ! 

Näin kristitty uskossa ja toivossa matkaa tekee, toivoen, että kun se viimeinen virta ylittyy saa sielu liitää riemuiten taivaaseen. Ei omalla voimalla jaksa käydä kohti Herraa. Aikoinaan vanha, uskovainen täti ihmetteli sen ajan suosittua laulua, "vierelläin  aina, mä Jeesuksen nään." sillä ei tuntemukset ole aina sellaiset , monesti uskova ihminen tuntee olevansa kaukana, pimeässä erämaassa.