Kyllä se siitä iloksi muuttuu, kellä muuttuu iloksi ja huviksi, kellä työksi ja uurastukseksi. Nimittäin tänä aamuna oli jo piha valkoisena, ei tosin heinikoista paljon näkynyt, mutta lunta se oli. Oli, mutta päivän aikana se jokseenkin suli pois, aika näyttää milloin se pysyväisempi lumi tulee. Saihan se aikaan sen, että pappakin vaihtoi talvirenkaat auton alle, kun pojat varotteli kovin, ettei kannata kesä kumeilla lähtä liikkeelle kävis pian huonosti.

Aikoinaan, kun navetassamme oli vielä karjaa, niitä joutui siirtelemään, milloin ulos, milloin minnekin. Aivan pienetkin vasikat olivat aika änkyröitä siirreltäviä. Laitoit päähiset päähän ja yritit vetää se pisti jalat etuviistoon jarruksi, eikä taatusti askelta ottanut, vaikka toinen veti ja toinen työnsi. Kerrankin oli tällainen touhu menossa, vasikka meni suttina petonilattialla, niin vävy tuumas, että sillä on suvikumit.

Kaksi veljestä siinä on tehnyt metsäkonehuoltoa ja onhan ilmat vielä suosineet, pappa siinä eilen neuvoikin, että sehän kannattaa nyt tehdä talven huollot ja remontit, ne ovat talvella paljon ikävempiä, lumen ja pakkasen kourissa.  No, leikki leikkinä.  Jokainen päivä pitää kohdata sellaisena kuin se eteen tulee, metsurit tietävät firman laittaassaan mitä voi eteen tulla. Veljekset ovat pienestä pojasta, isänsä mukana tottuneet tuuleen ja tuiskuun, kiviin ja kantoihin. Ovat itse oppineita koneen korjaajia ja se on iso säästö ,kun koneissa on aina huolto ja korjaus hommaa. Tuntuu niin ikävälle, kun kaikilla nuorilla, eikä aikuisillakaan ole työtä, mistä se sitten milloinkin johtuu. Vaikka ovat koulutettuja ja ammatinomaavia, joillakin useitakin ammatteja. Joten kiitollinen saa olla siitä, että porukalla on töitä, vaikka monet murheet ja huolet voi seurana olla. Ei tarvi turhautua joutilaisuudessa.

Tätä nyt tälläkertaa. Hyvää yötä.