"Surunlaaksohon,  Herra, sä peltosi teit, Itkun alhohon lohduttomaan.

Mutta itkien vaikka nyt siementä vien, elojuhlissa riemuita saan."

 Ei sitä tiedä aamulla, mitä päivä tuo tullessaan, ei minulla mitään henkilökohtaista hätää ole. Ympärillä vain tapahtuu niin paljon kaikenlaista ikävää  joka tekee mielen surulliseksi. Läheisillä  vain on niin monenlaista  murhetta, joka saa  mummonkin murheelliseksi.  Sitä toivon ja rukoilen, että jaksaisivat huoltensa keskellä tehdä järkeviä ratkaisuja ja katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen, uskoa hyvään huomiseen.  Onhan vanha sanonta, että paistaa se päivä risukasaankin.

Ennenmuuta usko ja luottamus Jumalan auttavaan käteen, toisi turvaa ja lohtua  murheiden kanssa kamppaileville ja sitä minäkin pyrin kohdalleni toivomaan.

Onhan sanottu Raamatussa: "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myyös kaikki tämä ajallinen teille annetaan." Annetaan se minkä korkein tarpeelliseksi näkee kunkin kohdalla.  Virrentekijäkin laulaa." Suo vastoinkäymisen, mua ajaa turvahasi, Niin että lapsenasi, sua avuks rukoilen."