Istun tässä "kankurinkamarin" pöydän vierellä ja katselen ulos ikkunasta samalla,  kun kurkin facea ja jotain... vaikka iltalehteä. Uskollisia talventulon ennustajia ovat nuo pienet Tiaiset, ne tulevat tuohon syreenipensaan oksille ja ikunalaudalle huomauttamaan, että ruoka alkaa olla vähissä.

Mutta koettakaas nyt vielä selviytyä, en vielään ala ruokkimaan, talvi on edessä pitkä ja ruokkijan sinni ei saisi loppua ennenkuin lumi on maasta lähtenyt.

Tämän kamarin nimitys tuli silloin kun tässä oli kangaspuut ja kudoin mattoja ja poppanoita, siitä nyt on aikaa jo usiampi vuosi ja tämä kamari on sit ollut kahvipussien vallassa talvet. Aika näyttää, vieläkö intoa riittää värkätä, värkkiä kyllä oisi vaikka muille jakaa joten  jos joku innostuu niin pusseja saapi. Kirppareille näkyy kertyvän pussinippuja edulliseen hintaan, viittaako se siihen ettei ole tekijöitä.

Tuossa kuuluu taustalla lasten laulua enkeleistä, onhan Mikkelinpäivä joten hyvää sunnuntain jatkoa vaan kaikille.