Muistelen erästä laulua, vanhasta pyhäkoululaulukirjasta. En osaa sitä kokonaan mutta näin se alkoi.

  Olipa orja neekeri, mi Herraa rakasti. Ja seurusteli alati hän Jumalansa kanssa."

  Tämä mies oli sen ajan tavan mukaan myyty orjaksi, mutta hänen silloinen isäntänsä ei hyväksynyt sitä, että tämä mies rukoili ääneen, myöhään iltaankin. Isäntä vei hänet orjamarkkinoile myytäväksi, tuli jokin isäntä kyselemään , mitä vikaa miehessä?  Isäntä vastas "Ei vikaa muuta miehessä kuin rukoelee äänehen ja sit en kestä enempää."

  Tuo kyselijä lupas ostaa orjan ja lupasi "saat rukoella äänehen, jos mieli myöhäänkin ja rukoele minun ja perheenikin edest"  Orja lähti iloisena uuden isännän matkaan.   Kului vuosi,kaksi tuli tuo entinen isäntä pyytämään, että saisi ostaa tuon orjan takaisin,  sanoen " Kun orja lähti talosta niin onni pakeni, yritin suurta taikka pientä, kävi huonosti,"  Vaan isäntä ei suostunut orjaa myymään, vaan sanoi " Sitä miestä myy, en myy, en hintaan mihinkään," vaan lupasi että orja voi rukoilla myös tämän entisen isännän perheen puolesta.

  Siinä kuvastuu se usko ja luottamus Jumalan johdatukseen ja rukouksen voimaan, koska hän on luvannut kuulla rukoukset.