Niinpä, niin. Näin se aina menee, kun pappa on poissa kotoa, en keitä enkä paista, syön "käpyjä" nautin siitä, kun ei ole "pakko" tehdä sitä mitä ei huvita. Pappa lähti torstaina yöjunassa kohti pääkaupunkia, niin olen ollut pari vuorokautta yksin.

 Kahvin keittokin on jäänyt yhteen kertaan, ja senkin keitin kun tuli pojan perhe käymään. Sen kunniaksi paistoin ensimmäiset joulutortut ja keitin oikean kahvin, itse olen korvannut sen pikakahvilla. Vain silloin kun olen yksin.

 No muutenkin piti laiskansuoni katkaista, kun pappa on tulossa nälkäisenä kotiin, pitkän junamatkan jälkeen, niin ja loppumatka jäisellä autolla, mikäli se tässä pakkasessa lähtee käyntiin, kun on kaksi vuorokautta seisonut.  Paistoin possun lihaa, onko se nyt sitten filettä vai mitä, mutta paistoin pannulla ja nyt ne kypsyy kannen alla kattilassa ja toisessa kiehuu kuoritut perunat, meinaan muusin niistä survoa.  Näin sitä pitää, nautin todella yksinolosta ja hiljaisuudesta, ei pauhaa radio eikä telkkari. Avasin tosin päivällä kun kuulin, että on Rukan kisat menossa, en kyllä kuunnellut mitä siellä tapahtui.

               

 Tässäpä isäinpäivän kukka, joka on avannut nuppunsa, kauniita ne ovat, mutta niin lyhyt ikäisiä.  Tämän myötä hyvää joulun odotusta.