Kun häitä muinoin vietettiin Galilean Kaanaassa, Myös Jeesus sinne kutsuttiin vieraaksi äitins kanssa. Häävieraakssesi vieläki, Jos kutsut, Jeesus rientääpi Ja tuopi siunauksen.

  Kun riemu oli parhaillaan Ja vieraat iloissansa, Rupesi viini puuttumaan, Huoleksi kantajansa. Et saa sä ilopäiviä, odottaa ilman ristiä, Kuss´ompi Jeesus läsnä.

   Vaan missä puute, ahdistus On korkeimmalleen tullut,  On Jeesuksehen luottamus Ain apu parhain ollut. Vahvassa uskoss aina vaan Rukoile häntä auttamaan, Hän auttaa mielellänsä.

   Hän on se, joka lohduttaa, Iloksi murheen muuttaa. Ken hänehen vaan uskaltaa, Hän sille avun tuottaa,  Vaan milloinka ja mitenkä, Se aina hänen itsensä Määrättävänä olkoon.

   Kun riemun viiniä toivomme, Tääll alla tuskan , vaivan, Niin usein täyttää maljamme Hän murhevedel aivan. Niin että sydän surussaan Saa huokaella huolissaan ja kyynelemme vuotaa.

   O kristitty, sun kärsiä ja vaivaa nähdä täytyy Ja kantaa, kuormaa, ristiä, Se voitoks sulle kääntyy. Min Jeesus käskee, täytä se, Apua hältä rukoile, Hänehen yksin turvaa!

  Nyt Herran käsi, katsokaa, Se kuinka avun tuottaa; Hän astioihin vettä saa, Sen iloviiniks muuttaa. Niin murhees muuttaa riemuksi  Sun taivaallinen vieraasi, Kun hänehen vaan luotat.

   Vaik usein alku työläs on, Niin riemuks loppu muuttuu; Sen Herra saattaa ilohon, Kuin ristiinsä ei suutu. Omillens Jeesus säästääpi Parahan viinin viimeksi. Hänelle kiitos aina!

   Tämä virsi on  vuonna 1886 hyväksytyssä virsikirjassa, Tämän lauloivat eräät vanhat ystävät meidän hääpäivän iltana, minun kotonani.  Tämä on pyörinyt mielessäni kun odottelimme niitä tyttären, tyttären häitä.

  Tämä virsihän kuvaa kristityn matkaa täällä mailmassa, kohti oikeaa isänmaata, ja samalla myös avioliiton iloja ja suruja ja mistä paras apu on saatavilla molemmissa.

  Toivon että ihmiset enemmän ymmärtäisivät, mistä apu tulee, se tulee Herralta.