Lokakuu lähenee loppuaan, vielä viikko jäljellä ja vaihtuu marraskuuksi. Koululaisten syyslomat näillä korkeuksilla ovat meneillään, iso joukko sukua suuntasi Egyptin lämpöön, ovat parhaillaan lentelemässä yläilmoissa, suojelusta heille.

Aikalailla lämmintä ja kivaa syysilmaa on meillä täälläkin, tuuli koettaa irroitella viimeisiä lehtiä puista pois, tuli mieleen, että kovin erilailla , eri puista lehdet irtoo. Hopeapaju saa myöhään lehdet ja viimeiseksi ne pudottaa, nytkin on lähes täydessä lehdessä vielä.  Lunta ei vielä onneksi ole näkynyt, toivottavasti pappa ja muut vaihtavat ajoissa talvirenkaat, ettei tarvi luistella lumessa.  Miksi se talvi aina yllättää, jopa Suomalaisetkin.  Pitäisihän tuo tietää, että talven aika alkaa olla.

 Sateetkin viimein vähenivät ja niin viljelijät pääsivät peltojaan kyntämään  ja sehän käy laatuun nykyisillä välineillä.

Toista se oli ennen, näiden vehkeiden aikaan, oli kovaa työtä, sekä miehille, että hevosille. Tonkat olivat painavia, kun niitä maitolavalle ja jäähdytys altaaseen nosteltiin. Lanta luotiin talikolla kärryihin ja kipattiin pellolle kasoihin, siitä sitten talikolla se piristeltiin pellolle ja se piti levittää reunoille saakka.

 No, peltoa oli silloin vähän ja sarat kapeita, vaan ei se kevyttä ollut kouluikäisten käsille. Työtä täytyi jokaisen tehdä, voimiensa mukaan, niin kylvönteon, heinänteon, perunannoston ja puintien aikana, Ei auttanut valitusvirret vaikka "ruumenet" silmille pöllysivät. Se ruumenten otto oli aina sitä lasten hommaa, eikä siinä voinut lintsata, muuten oli heti koppi täynnä.

Tällaista nyt tuli tähän höpötettyä, nyt jatkaan silitystä ja sitten korien tekoon. Hyvää päivän jatkoa .