Kun kätes lasket Herran aurahan

Äl enää taakses, ympärilles vilku.

Silmistäs siirrä, haaveet maailman.

Sen kunnia, sen tavara sen ilkku.

Vakosi kynnä, siemen sirota.

Jos maa on kuivaa, kyynelilläs kasta.

 Jos itku äänen tahtoo salvata,

niin elon aikaa  muista autuasta.

Ostimme jolloinkin kirpparilta kirjan, Vapahtajan elämä. painettu 1936. Tuossa eilen satuin sitä katsomaan ja sen viimeiselle sivulle oli lyijykynällä kirjoitettu tuo ihana lause.

Näin meidän jokaisen kristityn pitäisi toimia, vaan se sielujemme vihollinen on aina kääntämässä katsettamme  joka suuntaan, kaiken turhuuden perään..

 Sanoihan Jeesus itse Martalle:" moninaisista  sinä huolehdit ja hätäilet, Maria on valinnut hyvän osan, jota häneltä ei oteta pois."