iloksi muuttuu, nimittäin se syksyn harmaus ja pimeys.
Näin komeesti aurinko loisti uudenvuoden aattona, kun ajelimme vanhimman tyttäremme perheen luokse käymään. Nyt tosin on pilvinen päivä ja aamupäivästä vähän luntakin kaunaili. Päivä pitenee ja vappu lähenee, se on taas edessä ennenkuin huomaammekaan.
Meillä joulun kauneus vielä jatkuu, kun tämä kukka vasta availee nuppujaan, on tosi kaunis. Joulutähdet loistavat punaisina, toivottavasti pitkään. Kyntteliköt meinaan laittaa kaapin kätköön odottamaan seuraavaa joulua, kuka ne sieltä esiin kaivaa on meille tietymätön. Toivossa kuitenkin lähdetään vuotta jatkamaan, että terveyttä ja elonpäiviä vielä riittäisi.
Sukkakudin on nyt ollut jossain sivussa, muutamia isoäidin neliöitä olen tehnyt entisten lisäksi ja toistaiseksi aion sitä jatkaa. Noita pieniä keriä on kertynyt kovin paljon, jos saisi joskus vaikka yhden peitteen väsättyä kokoon.
Kommentit