Menikös se jotenkin noin se aikoinaan hoettu biisi, meni taikka ei, ei tämä elo tunnu helppoa ja yksinkertaista olevan  kellään. No ehkä joillakin kultalusikka suussa syntyneillä, vai onko heilläkään? Pitääkö aina ajatella rikkauksiaan ja ahnehtia lisää ja leipää hekin kuitenkin elääkseen tarvii, no rahallahan sitä saa.

 Monenlaiset on huolet ja murheet siellä toisella laidalla, kellä sairautta ja työttömyyttä, huolta toimeentulosta, jokapäiväisestä leivästä. Kaikki henkinen hätä, masennus ja muut ongelmat jotka vaativat itseltä ja läheisiltä ymmärtämystä ja tukea.Kaikki ei näy päällepäin, kaikki ei saa sanoiksi puettua tunteitaan ja ajatuksiaan, eikä aina läheisetkään osaa ajatuksia lukea vaikka kuinka yrittää.

Monilla on suuri huoli lastenkin vuoksi, pienten ja avuttomienkin jotka joutuvat erotilanteissa syyttömän kärsijän paikalle, kiusatuiksi kotona ja koulussa. Näitä murheita ja huolia kantaa niin isät kuin äidit ei siinä ole eroa jos on sydän paikallaan.

Näin kouluvuoden taas alkaissa on uusien järjestelyjen tarve monessa perheessä, sekin kysyy voimia, kuka jaksaa, joku väsyy. Toivon vain kaikille terveyttä ja voimia, ennen muuta taistelussa lastensa hyvinvoinnin puolesta, lapset ovat lapsia vain hetken, ennenkuin huomaatkaan he kaikkoavat omille teilleen. Itse olen ollut huono ohjeitten ja neuvojen jakaja, niin omille-kuin lastenlapsillekkin, mutta ehkä he jotain oikeaa ovat oppineet.

Monesti miettii sitä, kun nykyisin puhutaan valtavasti virikkeistä ja ohjeista  ja kasvatuksesta. Minulla on sellainen mielikuva omasta lapsuudesta, että ei sitä erikseen kasvatettu ja neuvottu, perhe oli yhdessä, teki töitä yhdessä, näki työnteon mallin ja oppi siinä elämän tavat, Jumalan sana oli se pohja jolle perustettiin, käytiin pyhäkoulussa ja kotiseuroissa, Jotkut ottivat opikseen toiset pahastuivat niinhän on aina ollut.