Helikopteri 001.JPG

Niinkuin kesän kauneus syksyn tullen muuttuu ruskaksi ja harmaudeksi, niin myös me ihmislapset harmaannumme ja kumaraan painumme itse kukin Luojamme määräämän tahdin mukaan. Tänään oli kotikirkossamme vanhusten kirkkopyhä. Oli tuotu vanhainkodin asukkeja iso joukko muun seurakunnan mukaan, yhteiselle ehtoolliselle ja sanankuuloon. Oli toki nuoriakin, ihan vauvasta lähtien mukana.

Mutta yksi asia ylitse muiden, liikutti silmäni kyyneliin saakka. Oli niin koskettava kun ensimmäinen virsi: "Sua kiitän Jumalani, kun yöllä suojelit.." alkoi kuulumaan kanttorimme kirkas ääni yli kirkkosalin. Hän ennenkaikkea varmaan kokee kiitollisuutta Taivaallista isää kohtaan, että onnettoman tapahtuman jälkeen voi parantuneena palata jälleen virkaansa hoitamaan. Siitä varmasti myös seurakuntalaiset ovat kiitollisia. 

Seurakuntamme pitkäaikainen nimikkolähetti Rovasti Maija Rostet Oli tullut vierailulle  Hän on aina yhtä hymyilevä ja lämmin ihminen.

"Sua kiitän Jumalani, kun yöllä suojelit

Kaikissa vaaroissani Armollas varjelit.

Nöyrästi pyydän vielä, Oi multa köyhältä.

Apuas ethän kiellä, Tänäkään päivänä."