Käden alla Isän rakkaan  Varjon siunatun mä sain, Linnan vahvan, kunniakkaan, Tuen, turvan tuskissain.

Kiitos, Isä, korpitiellä Yksin en nyt kuljekaan. Kanssani käy Paimen siellä, Sylissään mä lepään vaan.

Pesä pieni pääskysellä, Kotka lepää vuorillaan, Paimenella helma hellä, Siellä tyyntyä mä saan.

Paimen auttaa laupiaasti Uupunutta päivittäin, Nostaa, kantaa loppuun asti. Tielle jäisin yksinäin.

Mainen onni vaihtuvainen On kuin varjot kuutamon, Herran armo toisenlainen, Iankaikkinen se on.

Usko lausuu: Herran teillä Kaikki kääntyy parhaimpaan. Nyt jos kylvän kyyneleillä, Kerran riemuin niittää saan.

Pilvilläkin pimeimmillä Siunaus on seurassaan. Siksi Herran ystävillä Hätää nyt, ei milloinkaan.