Miksi itkit,Vapahtaja, Kyynelin niin katkerin. Kun näit Jerusalemin.

Sinä, kansas armahtaja,  Näit sen uskottomuuden,  Siksi itkit säälien.

 

Vielä nytkin surkutellen,  Jeesus, säälit maailmaa, Synneissänsä nukkuvaa.

 Kun se aina viisastellen, Ylenkatsoo armoas. Halveksii sun kutsuas.

 

Hengelläsi, Herra, meitä  Holhoo, auta vahvista. Parannukseen johdata.

 Ettei silmäs kyyneleitä  Täällä enää milloinkaan, Vuoksemme käy vuotamaan..

virrestä 142. edellinen painos.

Näin oli Jeesuksen aikana, Jeesus itki maailman suruttomuutta. Ei ole maailma viisaudessaan sen kummemmaksi tullut. Syntiturmelus ja sen eri muodot vain kauhistavammiksi tulee. Kaikki on laillista ja kaikki luvallista,    Ei ole eroa tavallisen suruttoman ja kirkonpalvelijainkaan välillä,  kuka näyttää uskovan esimerkkiä nuorisolle. Sokea sokeaa taluttaa ja molemmat kuoppaan lankeavat, näin on Raamatussa ennustettu.