Siinäpä on kova läksy meille maanmatosille annettu, kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä. Tuntuuko meistä siltä? Kaiken elämän raadollisuuden, surujen ja murheiden keskellä ei aina tuntemukset ole niitä kiitollisimpia. On kyllä lupaus, että kaikki kääntyy niiden parhaaksi, jotka Herraa rakastavat.  Jaksammeko uskoa niin.

 "Suot alla murheiden lahjojasi, kun saat vain tahtoosi tyytymään. On Herra kaikki sun armoasi, Vie meitä kuolosta elämään."

Näin runoilee Lauri Pohjanpää virressä. Kun saat vain tahtoosi tyytymään, siinäpä se.  "Ah johto Herran on parhain mulle, suo kaiken mulle Hän mittaamalla, mutta, ei pisaraakaan liikaa." laulaa toinen laulun tekijä. Varmasti tälläkin hetkellä on monella tunne, ettei jaksa, kaikkea ymmärtää, kaikkea surua kantaa, silloin pitäisi vain jaksaa nostaa katse ylös ja luottaa Taivaallisen isän johtoon, että kaikki kääntyy parhaaksemme.

Eräässä laulussa lauletaan: " Ei suru suuri auta meitä, ei valituskaan vaikea, Jos vuodatamme kyyneleitä ja murheemme on haikea. Käy raskaammaks vain kuormamme, mit enemmän me suremme.

  Parempi vähän vaivaa kantaa ja luottaa Herran hyvyyteen. Vain siihen tyytyin, mitä antaa, Hän laupiaasti lapsilleen. Ei isältämme taivaassa, tarpeemme ole salassa."

Koetetaan tätä opetella ja luottaa, että kaikki kääntyy parhaaksemme.