Siinäpä se mummeli vielä seisoskelee kukkiensa kanssa, no toi on jo historiaa.  Pelargoniat olen istuttanut pienempiin ruukkuihin ja tuonut ne tuvan ikkunoille, siinä ne vielä ilahduttavat syksyn harmauden keskellä kukkien ihan kivasti. Yleensä ne kukkii sinne joulukuulle saakka ja sit ne joutaakin kellarin rappusille talvilevolle, pois joulun tieltä.
Niin, se onkin jo lokakuu ei ole joulukaan kaukana. Mutta onneksi kuitenkin vielä aikaa, joka kuitenkin luikahtaa liian äkisti.!!!Mukavan lämpimiä päiviä on ollut, mut sitäkin sateisempia vaan eihän ne tupamuoria haittaa, vähän haittasi tuossa viikonloppuna kun käväisimme maan pääkaupungissa, no höpö, lämmintä oli, aurinkokin väliin paistoi, väliin satoi.  Sehän kuuluu kesään. Maanviljelijälle kesä on ollut ongelmallinen, märkyyden vuoksi ja nyt rypsisato ei valmistu vaikka kuinka odottaa, joutuu ehkä peltoon jättämään, ei voi toivoa että enää puinti ilmoja riittää, ja että sato valmistuisi.
Kuka korvaa menetetyn tulon, ei kukaan?  Katokorvauksiahan voi hakea, mutta kato on ympäri maan niin suuri, ettei taida kukaan mitään saada. Ehkä ne kateelliset kaupunkilaiset nauttii, nauttivat niin kauan kuin leipää pöytään riittää ja itsellä työpaikat säilyy, monelta se tosin on viimmeaikoina mennyt.
Tässäpä tätä tyhjää höpinää, pitää lähtee kyökin puolelle keittään vettä ja juomaan hunajateetä ja muita rohtoja, junat ovat menneet niin kylmiksi ja vetoisiksi kulkupeleiksi, että flunssan sai Helsingin reissulla. Eiköhän se tästä tokene. HYvää syksyä vaan jokaiselle, siihen asti kun satun uudelleen jotain höpöttään.