Näin se aika kuluu, ei paljon ehdi näitä juttuja jorisemaan. Mutta nyt tuossa lueskelin muiden tarinoita, on kiva kuulla muidenkin ajatuksia ja elämän kommelluksia.  Onko sekin jonkinlaista "yhteisvastuuta" antaahan sekin piristystä toisen elämään.

 Sunnuntaina olimme yhden poikamme perheessä "yhteisvastuu seuroissa" Väkeä oli kovasti, arvat tekivät kauppansa ja monen toiveena oli voittaa isännän tekemä puinen "kirstu", no yksi onnellinen sen sai.

 Mutta se mikä jäi mieleeni erikoisesti olise, kun miniämme esitti veisattavaksi virren 318. sanoen, että tätä heillä on opeteltu näiden kahdeksan yhteiselon vuoden aikana.

  1. Jeesus sä ainoa heikkojen auttaja, anteeksi antaja uupumaton.

Pyhyys ja puhtaus, rakkaus, virvoitus, totuus ja armahdus          sinussa on.

 2.  Kun uuvun, haavoitun, huomassas Herra sun, suuren ja siunatun

levätä saan. Toiset jos hylkäävät, kasvosi lempeät puoleeni

 kääntyvät rohkaisemaan.

  3. Herrani armahda, ohjaa ja taivuta, minne ja milloinka

  tahtosi vie.  Neuvoilla Henkesi valaise mieleni.

Tee, Jeesus, rakkaaksi ristisi tie.

   4. Ainoa puhtaus, syntisen uskallus, tuskassa lohdutus: pyhyytesi.

 Vaatteeksi anna se!  Ohjaa ja varjele jokainen askele, Jeesukseni.

  Siinä ois rukousta meille jokaiselle, turvaa ja lohdutusta maisella matkalla.