Näinhän se kirkkoherra taisi sanoa, että neljäs sunnuntai. Aurinkoinen, ihanan keväinen päivä alkaa kallistua iltaan. Aamulla menimme kotikirkkoon ja sieltä seurakuntatalolle, tasauspäivän myyjäisiin, jossa monenlaiset leivonnaiset ja muut tuotteet odottivat ostajia.

 Väkeä tosin oli vähänlaisesti paikalla, kun oli monenlaista tapahtumien päällekkäisyyttä, ei yhteen paikkaan paljon riitä, kun pieni joukko jakaantuu moneen paikkaan. Mutta, eikait se väkimäärä ole se tarkoitus vaan asian esillä olo ja jokainen lantti on tarpeen lähetyksen työssä.

 Siinä käytiin välillä kotona ja palattiin vähänmatkaa  takaisin päin ja pojan tyttären synttäreille. Ikää on neidille karttunut jo viisi vuotta, Onnea  iloiselle sankarille.  Monenlaiset tarjottavat oli äidin keralla valmistettu, mutta ohjeet oli tulleet tyttäreltä itseltään.

Niin se maaliskuukin on jo sivu puolen välin eletty, viikon kuluttua alkaa kesäaika,  Monenlaista menoa ja touhua on edessä päin jo tiedossa, ei minun järkkäämänä, mutta mukana täytyy mennä, Joskus ajattelee, että voisko jo vähän rauhottua ja elää omaa elämää, olla omissa oloissaan ja tehdä sen mikä on välttämätöntä ja mikä itseä kiinnostaa. Kait se ei kaikille sovi, toisilla on intoa osallistua tähän ja tuohon ja vielä siihenkin. Mikäs siinä, jolla intoa on ja terveys ja voimat vielä myöten antavat, niin menoksi vaan.

 Isossa perheessä on juhlia omasta takaa ja niistä nautin, kun saa tavata läheisiä rakkaita, on näitä lasten lasten kutsuja, synttäreitä, rippijuhlia, lakkiaisia, ym.ym. ja alkaahan ne lasten ja puolisoiden täydet kympitkin tuota pikaa, tai ovat jo alkaneet.  Joten jos luoja suo terveyttä ja elonpäiviä, että saan niissä olla mukana ja nauttia niistä, se minulle riittäisi. Päivä kerrallaan katsotaan elämää eteenpäin. Se on tietymätöntä, mitä huominen tuo tullessaan ja se on hyvä, kun se on meiltä salattu.