Ah herää sydämeni, uskomaan toivomaan. Kun taaskin uusi päivä Valaisee valollaan. Sun Herraas armollista, Ystävääs taivaallista ylistä hartaasti."

Yö oli vähän pakkasen puolella, mutta sehän on hyvä, hillitsee vähän tulvia, meillä ei tosin ole niistä vaaraa, muuten kuin maantiet paikoin voivat syöpyä kun ei vedet ehdi oikeaa reittiään kulkemaan. Nyt on mitä kaunein huhtikuinen päivä.

Tosin siinä säätytöt ennustivat epävakaisempia ilmoja. Kävin eilen tuolla kirkonkylällä, kuten täällä sanotaan, se marevan koe pitää aina silloin tällöin otattaa ja siinä samalla sitten kauppa-asiatkin hoidetaan. Kävin tutussa rautakaupassa ostamassa jotain siemeniä ja myöskin niitä "niittejä". No, siinä kaupias rouva tilasi lehtikassin, johon kerää, ja kuljettaa lehtiä keräyslaatikkoon.   Sitä tässä nyt meinaan rueta tekemään, kun ei tällä korkeudella vielään pääse porkkanoita kylvämään.

 Jotain taimia olen yrittänyt ikkunalla kasvattaa, tomaatin ja amppelitomaatin taimet ovat aika isoja, saa nähdä mitä niistä tulee,vai tuleeko mitään. Kasvihuoneelle taitaa olla vielä polku vahvan hangen alla ja sisällä maa jäässä, pitäisi kait käydä tilanteeseen tutustumassa. 

 Kukkien kasvatusta en ole koskaan harrastanut,(siis taimien) perennat kasvaa itellään ja sitten ostan jonkinverran muiden kasvattamia alkuja. Toisaalta olen vähentänyt kukkapenkkejä, niistäkin on oma hommansa jos niitä kovin paljon on. Liiasta luopumalla, kiire ja ressi vähenee. Tuossa eilen juttelin puhelimessa, erään kansakoulun opettajan, maatalonemännän, nyt eläkkeellä olevan leskirouvan kanssa. Hän sanoi olevansa vihainen kiireelle. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, että itsehän me sen kiireen elämäämme teemme, tottahan jo eläkeläisenä voimme itse kääntää suuntaa, itse rajata mitä teemme ja mihin menemme.

 Aurinkoista päivää kaikille.