Käden alla isän rakkaan Varjon siunatun mä sain,

Linnan vahvan, kunniakkaan, Tuen, turvan tuskissain.

Kiitos, Isä, korpitiellä Yksin en nyt kuljekaan.

Kanssani käy Paimen siellä, Sylissään mä lepään vaan.

 Pesä pieni pääskusellä, Kotka lepää vuorillaan,

Paimenella helma hellä. Siellä tyyntyä mä saan.

             Paimen auttaa laupiaasti Uupunutta päivittäin,           

Nostaa, kantaa loppuun asti  Tielle jäisin .yksinäin. 

Mainen onni vaihtuvainen On kuin varjot kuutamon,

Herran armo toisenlainen, Iankaikkinen se on.

Usko lausuu: Herran teillä Kaikki kääntyy parhaimpaan.

Nyt jos kylvän kyyneleillä, Kerran riemuin niittää saan.

Pilvilläkin pimeimmillä Siunaus on seurassaan,

Siksi Herran ystävillä Hätää nyt, ei milloinkaan.

Näin on ihanasti laulun sanoittaja  kuvannut taivaantien kulkijan matkaa. Hellä paimen on johtajana ja turvana elon merellä. Jospa jokainen jaksaisi nostaa katseensa ylös, pyytää saada olla tuon turvan suojassa. Meillä vajavaisilla vanhemmilla, ei ole sitä taitoa ja ymmärrystä, että osaisimme oikein sanat valita, oikein johdattaa ja auttaa läheisiä ja kaukaisia.

Tämän mailman virta, sen huvit ja viettelykset ovat niin voimakkaita ja petollisia, viemään ihmistä mukanaan. Tuntuu siltä, ettei enää ole arvoa vanhojen puhujien, sananselittäjien puheilla. Raamattu tulkitaan aivan toisin. Pyytäähän kuningas Daavid esimerkiksi, "Käännä pois minun silmäni turhuutta katselemasta." myös sellainen kehoitus on sanassa, "älkää istuko siellä missä pilkkaajat ovat.". Paljon muita puhuttelevia sanoja löytyy Raamatusta, mutta kaiken selitys ja tulkinta on muutettu ja tehty ihmisille mieleiseksi, taivaan tie keveämmäksi kulkea.

Meillä on Jumala, Jumala joka auttaa, Hän ei torju ketään, Käykäämme siis uskalluksella armoistuimen eteen, niinkuin Kotka kokoaa poikansa siipiensä suojaan, niin on Taivaallinen vanhin luvannut turvan ja suojan jokaiselle, joka hänen puoleensa kääntyy.