Tuossa eilisen illan  aikana mietiskelin tätä mailman menoa ja meininkiä, no eikait siinä ihmettelemistä ole se menee menojaan eikä aina hyvään suuntaan.

Enemmän mietin ja ihmettelin itsekseni kirkon ja niin sanottujen kristittyjen elämän ja tapojen muuttumista viime vuosikymmenien aikana. Sitä tuossa erään ystävänkin kanssa illalla huokailimme, että mihin on raja joutunut  uskovan ja mailman väliltä. Ei sitä näytä enää olevan?  Kaikki käy, kaikki kelpaa, kelpaa tanssit, kelpaa elokuvat, kelpaa kaikenmaailman rumpa ja soitto.

Ei voi meidän ikäpolvi ymmärtää kaikkea, pyytähän Psalmin kirjoittajaki: käännä minun silmäni pois, turhuutta katselemasta ja toisessa kohtaa Raamatussa varoitetaan: älkää istuko siellä missä pilkkajat istuvat.  Kuka nämä ottaa todesta ja uskoo, kaikki hyväksytään kirkon pappien ja piispojen taholta, seurakuntalaiset innolla hyväksyy sellaisen toiminnan.

En voi itseeni nostaa, enkä paremmaksi uskovaiseksi sanoo, mutta suurena syntisenä saan toivoa, että jumalan sanassa

Oisi aina tuki ja turva