"Oi Herra kaikki vyötät.Ja laumat lukemattomat Sä laitumilla syötät. Näin kaikki maa nyt iloissaan Sinulle veisaa kiitostaan, Sun  Herra kunniaasi."

Omenapuu 003.JPG

Kauniina päivänä eilen, vietimme rakkaan esikoisemme syntymäpäivää.

Tuli niin sanotusti aikuisen ikään, naureskeli, että onhan tuota jo yli kymmenen vuotta  mummuksi puhuteltu.

Laitoin tuohon omalta pihalta juuri hakemani kuvan, omena puusta, silloin kun esikoisemme syntyi, ei meidän pihassa ollut omenapuita, eikä paljon muutakaan vain Luojan luomat koivut ja muut puut.

28 päivä oli perunanistutus päivä, olin käynyt ne pari lehmää lypsämässä ja muut pienet navettahommat hoitamassa, sitten siinä joku alkoi ilmoittaan pyrkivänsä maailmaan. Vähän sivu puolen yön syntyi ponteva tyttö, täydet neljä kiloo.

Ponteva on edelleen, monenlaiset työ ja luottamushommat, kaikkein rakkaimpana työnä perheestä huolehtiminen puolison kanssa. Ja se mummona olo, se se jotain on.

Niin tuo Omenapuun kuva, kun olin laitoksella, niin siinä sairaalan pihassa oli paljon omenapuita ja olivat täydessä kukassa, niitä ikkunasta ihailin. Joten ei kaikki ole muuttunut, varmaan siellä kukkii nytkin, ellei ole tuhottu .

On täynnä vettä virtasi, Sä janoovaiset juotat. Ja runsaan siunauksesi Maan kasveille sä tuotat.

Sä, lehtehen ja kukkaan saat Auringon nousun, laskun maat  Iloksi ihmisille.

Sun askeleistasi on maa Nyt saanut lihavuuden,Sun siunauksestasi saa. Peltomme voiman uuden. Sä laaksot, kunnaat kaunistat, Myös työmme siunaat, vahvistat, Suot nousta kultaviljan.

Sua, Herra hiljaisuudessa, Nyt Siion kiitteleepi, Ja kunniastas suuresta, Sun kansas riemuitseepi.  Kun anteeks annat velkamme, Rikokset, suuret syntimme, Ne, jotka aina painaa.

On autuas, ken olla saa Sun Herra, kartanoissas  Ja nimes suurta kunniaa  Ylistää asunnoissas. Sä pyhyydellä templisi  Ja hyvyydellä huoneesi Ravitset köyhän sielun.

Tämä on jälleen edellisen painoksen virsi 558.