2069057.jpg

 Tässä kaksi koria isompi on tehty Pirkka kahvipusseista ja pienempi Juhla mokasta, taitellen toisin kuin aikaisemmat.

 Tuo nimi tuossa yllä on vanha sanonta näillä meidän seuduilla, en tiedä onko se miten laajalla ollut käytössä, sanonnat kun vaihtuu hyvinkin läheisillä alueilla.

 Kun sain tuon pienen korin valmiiksi, ajattelin, että tähän voisi tehdä jouluisen kuivakukka asetelman ja sitten jäisi hyvä , välähti mieleeni, että Ruppavakka.

 Niin mikäkö se sellainen on?  Se on sellainen pärekori (saattoi olla jokin muukin) jossa oli lankojen jäänös keriä, parsinneulaa, parsinsieni, jos oli, sukkapuikotkin. Meillä se kori riippui kattovuolessa olevasta naulasta, ja siitä se otettiin ku piti parsia sukkia ja lapasia.  Siihen aikaan ei nakattu sukkia roskiin, jos reikä tuli ja tulihan niitä, ei se puhdas lampaanvilla lanka mitenkään lujaa ollut verrattuna nykyisiin vahvistettuihin lankoihin.

 Oli normaali näky kun heräsi, äiti istui hellan luona odotti kahvin kiehumista ja parsi sukkia. Monesti tulee miettineeksi, mitä tänä päivänä äidit tekevät rikki menneille sukille, minäkin kun olen vuosien saatossa kutonut ja jakanut kymmeniä ja taas kymmeniä sukka ja lapas pareja suvulle ja muillekin, enkä tiedä että heistä ainakaan moni parsii tai paikkaa mitään. Olen joskus sanonut että tuokaa rikkinäisiä sukkia, niin minä parsin, muta ei ole näkynyt. Sukistahan loppuu ensin kanta ja sitten pohja ja muut, mutta varret säilyy ja niihin ennen kudottiin uudet terät, silloin oli puute langasta ja sitä säästettiin. Muistanpa sellaistakin sukan korjausta, että leikattiin terä muuten pois, vain terän päällys jäi varteen kiinni ja kudottiin kanta, pohja ja kärki uudet ja ommeltiin sitten kiinni.Kyseessä oli isot miesten sukat jossa säästyi lankaa silläkin lailla.