Ole pienessä tyytyen uskollinen, Pian aikasi haihtuvi pois.

Kesän jäljestä syksy on taas suruinen, Ja tää viimeinen  päiv olla vois.

Tee oikeaan aikahan kylvöntätyös, Että tuot iloll lyhteesi myös.

 

Ole työssäsi ainiaan uskollinen, Miten pieneks se näyttäisikin,

Että oisit sä Herralle kelvollinen, joka työhönsä sai sinutkin.

Iloiten mene toimehen  pinimpähän, Kun sen sinulle uskovi Hän.

 

 Ole penessä ainian uskollinen, Tähden kallihin  Vapahtajan.

Hänen tuomions on ylen ihmeellinen,  Kun Hän arvostelee tekojas.

Mitä siitä, jos pienien käyt rivihin, Kun Hän viepi sun taivaisihin.

 

 Ole pienessä ainian uskollinen, Sitä Herrasi katsovi vaan.

Pysy tyytyen joukossa halvimpien, Sua itse Hän käy tukemaan.

Ilohonsa hän niin sinut vie, sanoen: " Mitä teit, sen sä teit minullen"

Vanhasta Pyhäkoulu lauluja kirjasta.

Opettavaisia ovat nämä vanhojen, uskovien ihmisten tekstit. Paljon oisi oppimista meillä tämän ajan ihmisillä. Ei ne suuret teot ja korkeat virat meitä auta, vaan uskollisuus pienissä ja tyytyväisyys siihen mitä on Herra osaksi  kullekkin suonut. Kuten Luther jossain kirjoittaa siitä, että piikatytön työ luudan kanssa on arvokasta , kun se tehdään uskollisena emännälleen.  "Uskollisuutta katsoo Hän, Ei työtä puuttuvaista."