Oli Pekka ilkimys aikamoinen

ja kujeissa vailla vertaistaan.

Oli syypää hän, ei koskaan toinen

mikä kepponen kylässä sattuikaan.

 

Jos häijyä tehdyksi nähtiin milloin,

Pekan täytyi se omakseen tunnustaa.

Tai jos hän sen kielsi, varmasti silloin

sai selkäänsä niin, että tärisi maa.

 

Sepä vaikutti sen, että omakseen aina

heti myönteli Pekka, oli syy tai ei.

Lukukinkerit taas oli lauantaina

ja Pekankin lukkari sinne vei.

 

Kuka maailman on tehnyt? suntio kysyi

ja oli niin ankaran muotoinen.

Jo säikähti Pekka, mut vaiti pysyi,

Toki viimein huus;  Minä ainakaan en!

 

Mut suntio suuttui; Teetkös pilkkaa!

Sano; Kuka on tehnyt maailman?

Älä mutki, sanohan kiireen vilkkaa,

tai muutoin tartun ma tukkahan!

 

Nyt aatteli Pekka; on myöntää paras

ja ruikutti; Antakaa anteeks tää!

minä kaiken sen tein, minä konna ja varas,

mutta toiste en tee, vaikka menisi pää.

 

T.H.KÖRNER.