Näin se kevät etenee pikkuhiljaa, krookukset ovat jo lakastuneet, narsissit kukkivat, vaan ei ole tullut niistä kuvaa otettua.
Näin se luoja aina kevään tullen herättää kuolleen maan elämään, mitä kauniimmissa väreissä. Toukokuu alkaa olla lopuillaan, koulut päättyy ja vielä onneksi on lupa laulaa Suvivirsi. Aika näyttää kuinka kauan niin saa tehdä.
Suomen kansa vaipuu yhä syvemmin synnin syövereihin, lait ja asetukset muovataan sellaisiksi, ettei mikään ole syntiä, eikä mitään tarvitse hävetä. Titääkö enää moni, että sellainen, kuin OMATUNTO on ihmiselle annettu, joka ohjaisi ihmistä valitsemaan hyvän ja pahan välillä.
Monella on se käsitys, että ihminen on kuin puu, kun se kaatuu, siihen se maatuu, mutta kristityllä on toivo ikuisesta elämästä.
Puu lahoaa ja joutaa kaataa pois, näin kävi keväällä meidänkin pihapuille, mutta ei ne ole vielä kuivuneet. Mahla juoksee pitkin runkoja maahan. Näin virtaa myös elämän virta, vaikka joskus tuntuisi elämä kuivalta, ikäänkuin kuolleelle, mutta meillä on lupa pyytää laulun tekijän kanssa " suo ykskin säde sieltä, virkistämähän mieltä"
Kommentit