Uusimmassa Lähettäjä lehdessä, oli vasta-aikoin eläkkeelle siirtyneen, tutun kanttorin kirjoitus otsikolla: Herätyslaulujen kaiku.

 Hän siinä kirjoituksessa viittaa useampaankin tuttuun lauluun, tuttuja siis kaseteilta kuultuna osa. Hän kaipailee aikaa jolloin tuo Sininen laulukirja on ollut käytössä, siis 1960: luvulla, ne ovat niin sanottuja herätyslauluja.   Sain tuon kirjan lainaan tyttäreltä, nyt on kyllä postissa odottamassa jo omia, tilasin useamman kappaleen. Olen lukenut tuon kirjan läpitte, sieltä löytyi monia tuttuja, hyviä laulun sanoja. Joista olen kiitollinen kyseisen kanttorin vihjaisusta.

 Itse olin jo tuohon aikaan vanhempi ja omat lapset vasta ensimmäiset syntyivät kuusikymmen luvulla, joten tuo kirja ei tullut tietooni. Oliko tuo kirja liian puhutteleva, seuraavan ikäluokan mielestä, kun piti painaa uusi, niin sanottu Punainen laulukirja. En itse siihenkään tutustunut, mutta nuoriso sitä tuolla seurakunnan tilaisuuksissa lauloi, mutta  ei se tainnut kaikkien mieleen olla, jotka olivat tottuneet oikean virsi ja laulukirjan sanomaan.

 Ah, johto Herran on parhain mulle, Suo tuskiin armon Hän kiusatulle. Tuskaa ei pisaraakaan liikaa.

Kun kuorman antaa, myös voiman suopi. Hän itse kantaa ja kotiin tuopi. Kuormaa ei pisaraakaan liikaa.

 Kun pyydän päästä mä lähellensä, Suo kärsimystä Hän lapsellensa. Mutta  ei pisaraakaan liikaa.

Jos tahtoo sieluni voittajaksi, Hän tekee ahjonsa kuumemmaksi. Tuskaa  ei pisaraakaan liikaa. 

Mä tiedän riemun ja tuskan alla: Suo kaiken mulle, Hän mittaamalla, Siksi ei Pisaraakaan liikaa.

 Ja kerran luonaan soi kannel uusi, Hän täällä johti ja huudot kuuli.  Siksi soi luonaan kannel uusi. 

 sininen laulukirja 196.   Näitä kirjoja tosiaan on myynnissä Oulussa