Tässä istun "läppäri" polvellani, sänkyni laidalla, hiljaisuus on vallannut talon, vieraat viimeisetkin lähtivät koti matkalle. Saimme jälleen viettää Pääsiäistä isolla joukolla, lauantaina oli kokolla 29 henkeä. Olihan siinä vilinää ja vilskettä, syötiin ja juotiin kahveeta iltaa odotellessa. Makkara maistui lisukkeiden kera, siman ja limsan saattelemana. Eilen vierailtiin Lounaalla yhden tyttären perheessä. Vieraanamme viipyi papan veli naisystävänsä kanssa. Eilen illalla pidimme pienen kokon ja kävelimme hangella.
Mutta yhtä olemme kaivanneet, siitä on suru jokaisella. Edellisenä vuonna hän oli kokolla, oli motoristi reissulla heinäkuussa, mutta elokuussa tuli hänen maallinen elämänsä päätepisteeseen.Tuossa lueskelin jälleen muistojen kirjaa, suru tulee ja kaipaus kasvaa, vajaan kahdenviikon kuluttua täyttäisit 21 vuotta.
Vaan niinkuin Jeesus nousi haudastaan, niin uskomme rakkaammekin kerran nousevan kirkastetuin ruumiin, uuteen elämään. Ja meitä kehoitetaan vaeltamaan, niin, että saamme kohdata rakkaamme, uskossa pois nukkuneet, kerran matkamme päättyessä.
" VAIN LUONA RISTIN, HILJAA VARTOEN , SAAN KAIKEN HÄLTÄ, MÄ MITÄ TARVITSEN.
VAIN JEESUS RIITTÄÄ, KUN KAIKEN PEITTÄÄ YÖ, JA SYDÄN TUSKAN TÄYTTÄMÄNÄ LYÖ.
KUN KULJEN KAUTTA KORVEN PIMENNON,, VAIN JEESUS RIITTÄÄ, HÄN YKSIN LUONAIN ON.
ON LUONAIN JEESUS, KUN SILMÄIN SULKEUTUU, JA PÄÄRLYPORTIT, MULLE AVAUTUU
.ON LUONAIN HÄN, KUN JÄTÄN TÄMÄN MAAN. JA ISÄN KOTIIN, MÄ MUUTAN IHANAAN."
Kommentit